RAIN

Tsauuuu!


Huhhuh, toi viime postauksessa mainittu tentti meni läpi (iisisti). Nyt vielä tälle keväälle olis pari kirjoitushommaa edessä, ennen kesäopintojen alkua. Siistiä päästä pitkästä aikaa kirjoittamaan kunnon esseetä. Tänään täällä on satanut räntää ja lunta, joten mieliala on ollut kans melko synkkä. Jospa se kevät koittaisi tänne Ouluunkin, Vantaalla kuulemma leskenlehdet kukkii jo... :D.

Täällä tosiaan välillä haisee aika pahasti, mutta viime päivinä tuulen mukana on tullut ihan jäätävä lannan haju. Mä oon aina ollut tosi herkkä hajuille, enkä yksinkertaisesti pysty olla yökkimättä kovaan ääneen aina kun jossain haisee, aiheuttaen seuralaisille myötähäpeän tuntemuksia. Myös noihin tehtaiden hajuihin en oo yhtään tottunut, vaikka 2,5 vuotta oon täällä jo asunut. Jos sattuu tehdas (tai joku muu) haisemaan erityisen pahasti, niin tassuttelen pitkin Rotuaaria päästellen eläimellisiä ("YÖÖÖÖRRRGHHHAHHAHA") ääniä ja samalla nauraen niin, että silmät vuotaa. Pahoittelut kaikille kanssaeläjille.



Pakko kyllä todeta vielä, että vegaanina eläminen "helpottuu" päivä päivältä. Kävin ekaa kertaa piiitkästä aikaa hakemassa Hovihallista irtokarkkeja, koska irttareihin oli ihanasti merkitty vegaaniset karkit erikseen! Ei tarvii ite syynätä e-koodeja ja liivatteita enää <3.
 Muutenkin jatkuvasti tulee uusia tuotteita markkinoille, enkä oo edes kaikkia nyhtis-makuja kerennyt maistamaan. Mulla ei myöskään varmaan koskaan ollut niin hyvä hemoglobiini (140 oli pari viikkoa sitten!) kuin nyt. Tulee muutenkin syötyä paljon monipuolisemmin nykyään.

Santerin omin pikku kätösin kasvattama basilikaVIIDAKKO

Eilen tuli uus tuottari Trailer Park Boysii, joten meiksi kipittelee Netflixin ääreen (procrastinating jne)!










- Krissu

SICK

Hooohhoh.


 Oon tosiaan viime torstaista tai perjantaista asti ollu kuumeessa ja tosi heikkona. Ollaan katottu varmaan kymmenen leffaa tässä, vaikka ens viikolla mulla on Psykologian sovellukset 2 -kurssin tentti. Kipeenä ei kuitenkaan jaksa eikä oikeesti pysty ees sisäistämään mitään, mitä yrittää lukea. Koitin maanantaina saada aikaa YTHS:ään soittelemalla, mutta aikoja ei ollut. Hetki puhelun päättymisen jälkeen mulle soitettiin takaisin, ja langan toisessa päässä oleva (IHANA) naishenkilö ilmaisi huolensa mun oireista, ja kehotti äkkiä hakeutumaan lääkäriin. Mulla on geneettinen verimutaatio, jonka takia oon alttiimpi veritulpalle, ja tää ihana ihminen oli aidosti huolissaan siitä, että saattaisko mulla olla veritulppa. Lähdettiin Santerin kans taksilla kohti terveyskeskuksen päivystystä, jossa pääsin nopeasti tutkimuksiin. Mitään poikkeavaa ei löytynyt, joten oon nyt vaan jatkanut levolla ja nesteitä vetämällä... Jospa tää tästä.


Eilen sain kuitenkin aloiteltua tenttiin lukemista, mikä ei ollut todellakaan vaikeaa, koska (ainakin) yks tenttikirjoista on niiiiin mielenkiintoinen, nimittäin Salli Saaren kirjoittama Kuin salama kirkkaalta taivaalta - kriisit ja niistä selviytyminen (Otava). Harvoin käy niin, että ahmii tenttikirjan parissa päivässä puhtaasti mielenkiinnon takia. Kirjaa suosittelisin ihan kaikille, koska se on niin arkinen ja helposti luettava, ja sisältää tosi paljon käytännön esimerkkejä.












Nyt pitäisi vielä kaks muuta kirjaa kahlailla läpi, mutta onhan tässä aikaa. Musta on ihana huomata miten innoissani oon edelleen mun opinnoista. Tänä keväänä pitäisi vielä pari kurssia hoitaa kunnialla loppuun ennen kesän opintoja. Mulla on toki poikkeuksellinen tilanne opintojen kannalta siinä, että "joudun" käymään kaiken itsenäisesti joko tenttimällä tai esseillä/portfoliolla. Altistuin ekana opintovuonna niin pahasti Oulun yliopiston humanistisen (ja kasvatustieteiden) tiedekunnan huonolle sisäilmalle, että mulla meni perusterveys kokonaan. En pysty enää noissa tiloissa kauaa oleskelemaan ilman oireilua. :(

Onneks viime viikolla tytöt oli käymässä ja oli ihana sää!

Tänään taas sateisessa ja harmaassa Oulussa iskee pieni koti-ikävä, koska yhdellä mun parhaista ystävistä on tänään synttärit. Mimmit istuu jossain Korson kämäsessä pubissa juomassa halpaa bisseä/siideriä, kuuntelemassa kännistä karaokea ja heittämässä paskaa läppää ja ite oon täällä monen sadan kilometrin päässä toivomassa, että voisin olla Korsossa. Onneks kesä tulee kovaa vauhtia, ja kohta oon taas toivon mukaan pidemmän ajan Vantaalla spedeilemässä noiden urpojen kanssa..










 Nyt tuntuu, että kuume nousee taaaaas, joten me jatketaan Wilsonin kanssa sohvalla makoilua ja Netflixin kattomista!

Wilson <3

 - Krissu

HAPPY

Oi!

Oon pitänyt järkyttävän pitkää hiljaiseloa keväästä asti. Pääsykokeiden jälkeen alko ahdistaa suunnattomasti, koska tuloksia piti odottaa liiiiian kauan, ja en tienny yhtään, että miten koe oli oikeesti sit menny. Nyt heinäkuun alussa sain sit sähköpostin, jossa mulle tarjottiin koulupaikkaa, eli OULUN YLIOPISTO HERE I COME!!! En oo ikinä ollu itestäni näin ylpee. Elokuun lopussa mä siis palaan vihdoin ja viimein opintojen pariin. En malta oottaa et pääsen pänttää iha huolel ja tutustuu uusiin ihmisiin ja kaikkee ihan mahtavaa.

Itkuhan sitä pääsi... ja hysteerinen naurukohtaus heti sen jälkeen. :) 

Tää kesä on ollu kyllä masentavin ikinä. Oulussa on ollu kokoajan ihan helvetin kylmä, tällä hetkellä taitaa olla jopa +14 astetta. Wuppiduu. En oo ees heittäny talviturkkia vielä? WTF? Oltiin Santerin kanssa Helsingissä/Vantaalla käymässä joskus viikko sitten, ja onneks satuttiin just kunnon hellepäivinä sinne. Mä sain vähän brunaa ja oli ihan mahtava nauttia hetken lämmöstä. Kavereita ja perhettä oli myös ihana nähdä. Meillä oli Vilit mukana, ja päästiin kivasti autolla sinne ja takas. Käytiin mm. moikkaa Anuriikan uutta iki-ihanaa pentuhauvelia Ronjaa. 

Maailman söpöin pieni hullu <3 

Mulle on viime aikoina sattunu ja tapahtunu. Yks ilta oltiin Santerin porukoilla kattomassa telkkaria illalla, ja Vili (koira) istu sohvan selkänojalla ja haukahti pienesti, ja mä potkasin itteeni polvella naamaan. Huuli turpos samantien. Pari päivää myöhemmin oon menossa yöllä vessaan, kun kissa päätti vaania mua ja hyökätä jalkaan kiinni. Säikähdin niin pahasti, että löin mun pään sellaseen betonitolppaan. Taju lähti ihan sekunniks, vertaki tuli ja ihan _jäätävä_ kuhmu. Mun otsa näytti seuraavat kaks viikkoa tältä:

Hyhhyh. Kissat on vaarallisia. Ja koirat. 

Nyt pakko mennä tekee ruokaa! Aion nyt kyl olla taas aktiivisempi tän kans, oon kuluttanu ihan liikaa aikaa Candy Crushiin ja sohvalla makoiluun.

- Krissu